| FREMO-FIN |

Yleistä FREMO-moduulin tekemisestä

Suomessa on jo 50 FREMO-moduulia (kevät 2011). Etelä-Suomessa on käytetty vain yhtä standardipäätylautaa — F96 (sivulla 5):

H0-F96

Moduulirunko

Standardipiirros esittää päätylautaa, ei valmista päätyä! Päätylaudan päälle tulee raide, eli pölkyt ja kiskot (ja penger- ja maisemasirotteet). Jotta kiskot saadaan pysymään tiukasti paikallaan, on päätylautaan yleensä ruuvattu messinkiruuvit, jotka on muokattu niin että ne tulevat kiskojen alle, ja ovat pölkyn vahvuuden verran esillä. Kiskon päät juotetaan näihin messinkiruuveihin. Kiskot tuodaan millin osien päähän saumasta, eli siis käytännössä ihan saumaan. Sen jälkeen muutama viilan veto, jotta vierekkäisten moduulien kiskot eivät missään tapauksessa sähköisesti ja mekaanisesti kosketa toisiaan. Rako ei siis moduulisaumassa ole suuren suuri! Mitään kiskoliittimiä ei saa moduulisaumassa käyttää! Miksi? Kun joku esimerkiksi ryömii radan ali ja nousee hieman liian aikaisin, on mahdollista että moduuli liikahtaa jonossa ja kiskoliittimet repivät kiskot irti vierekkäisistä moduuleista. Kiskoprofiilin sisempää yläkulmaa viilataan sen verran, että pieni kohdistusheitto ei johda suistumiseen. Ehkä on paras jättää viilaamatta ja viilataan sitten näyttelyssä varovasti!

Eniten ongelmia on FREMO-moduulien rakentamisessa aiheuttanut kiskotuksen saamisen päädyssä aivan kohtisuoraksi. Kiskojen tulee kohdata moduulisauma 90 asteen kulmassa sekä pysty- että vaakatasossa. Jos päätylautaan painaa peilin kiinni, on kiskojen jatkuttava peilikuvassa ikäänkuin peilin läpi niin ettei jatkosta juuri huomaa.

FREMO-moduuli kootaan niin että moduulin kylkikappaleet tulevat päätylautojen väliin. Päätylaudan ruuveja siis rataa kokoonpantaessa ikäänkuin vedetään irti kylkikappaleista. Tämä siksi, että jos kylkikappaleet on määrämittaan suorakulmaisiksi sahattuja, nuo suorakulmaiset kylkikappaleet pakottavat päädyt pystysuoraan vaikka ne vähän ruuvien reikiä porattaessa liikahtaisivatkin. Tämä on tärkeää kohdistuksessa, päätylauta on saatava suoraan.

Moduulin päätylauta näyttää monimutkaiselta. Itse asiassa pääty voidaan koota suorakulmaisesta päätylevystä ja sen päälle asennettavasta ratapenkasta. Ratapenkka voidaan koota kahdesta levystä ja kiinnittää päätylevyn päälle niin, että lopputulos muistuttaa standardipiirrosta. Lisäksi pienet listat maiseman kohdalle jotta penkereen sivuille syntyy ojat. Linjamoduulin vanerisen ratapenkan alle suositellaan asennettavaksi toista vanerilevyä syrjälleen niin että penkereestä tulee poikkileikkaukseltaan T-kirjaimen muotoinen. Vaneri ja rimalevy ovat hyviä rakennusmateriaaleja, lastulevyä ei suositella. Puuvalmis moduuli kannattaa maalata heti edes pohjamaalilla jotta se ei vedä kosteutta ja kieroudu. Moduuli saattaa kuljetuksen aikana joutua säälle alttiiksi, ja siksi kannattaa käyttää vain hyviä materiaaleja. Moduulin kyljet ja päädyt maalataan alkydimaalilla tai vastaavalla, esim. Miranolilla. Lateksimaaleja (akrylaattimaaleja) ei suositella koska maali ei kestä kulutusta, ja pinta jää aina sen verran tahmeaksi että moduulit "liimaantuvat" käytössä toisiinsa. Maalin värisävy on RAL7001, mattaharmaa.

FREMO-moduulissa jalat tarvitaan moduulin kummassakin päässä. Jalkojen pituus tulee olla sellainen, että KISKOJEN YLÄPINTA on 1300 mm (1,3 metriä) lattiasta. Jaloissa tulee olla säätöruuvit joilla voidaan tehdä vähintään ± 10 mm säätö. Moduulien liittäminen toisiinsa tehdään saksalaisen standardin mukaan kolmella M8-pultilla ja -siipimutterilla. Suomessa on käytetty M6-pultteja ja -siipimuttereita. Siipimutterin idea on se, että sitä ei voi kiristää "apinan raivolla" ja siksi päätykappaleet eivät vaurioidu eikä radan purkuun tarvita työkaluja. Reijät ovat suuria (12 mm) ja siksi on aina käytettävä korialuslevyjä.

Alle 50 cm pituiseen moduuliin ei standardin mukaan tarvita jalkoja lainkaan, vaan se roikkuu viereisten moduulien varassa. Jos tehdään pitkä moduuli, se kannattaa tehdä useampiosaiseksi eli lohkorakenteiseksi. Moduulin tai lohkon koosta kannattaa tehdä niin pieni että yksi ihminen voi sitä helposti käsitellä, tai niin suuri, ettei kenellekään tule mieleen käsitellä sitä yksin.

Kiskotus

Raidemateriaalina on pääosin käytetty Tillig Elite code 83 -raidetta ja vaihteita. Minimikaarresäde on linjalla ja ratapihan kohtausraiteilla 1000 mm (yksi metri). Itse tehdyn kaluston tekninen minimikaarresäde on yleensä 600 mm mutta FREMO-radassa minimisäde sivuraiteillakin on suurempi toleranssien ja ulkonäön vuoksi. Tilligin vaihteita suositellaan vain siksi että niistä on saatu kohtuullisia kokemuksia.

Olet ehkä nähnyt näyttelyissä, että varhaisimmissa FREMO-moduuleissa on käytetty muitakin vaihteita. Uusissa moduuleissa ei sallita kuin amerikkalaisen NMRA-perusstandardin mukaisia vaihteita, jotka lisäksi sallivat vähintään 1,1 mm laipan syvyden. Roco, Fleischmann jne... ovat kiellettyjen listalla! Valitettavasti! Jopa 1,1 mm laipansyvyyden kanssa pitää voida ajaa.

Code 100 -kiskon käytölle ei ole mitään teknistä estettä, ainoastaan esteettisiä. Yhteneväisen vaikutelman vuoksi sitä ei näkyvissä osuuksissa sallita. Pääraiteessa kiskoprofiili on rajattu luokkaan code 70—83, muilla raiteilla vain laipan syvyysvaatimus rajoittaa pienimpien kiskoprofiilien käyttöä.

Sähköistys

Sähköistys on tavallisella linjamoduulilla yksinkertaista. Molemmista kiskoista pitää vetää vähintään kahdet syöttölangat penkan läpi radan alle. Jos toisen langan juotos pettää, pitää toinen vielä. Nämä kiskoista ratapenkereen läpi radan alle menevät lyhyet johtimet ovat ns. "paukkulankaa", eli jäykkää kuparilankaa jonka kuparilangan vahvuus on noin 0,6 mm. Paksumpaa lankaa tai monisäikeistä johtoa on vaikea juottaa siististi kiskoihin kiinni. Kiskoliittimiin ei sähköistyksessä voi eikä pidä luottaa. Viimeistään sorastuksen liimauksen yhteydessä liimaa pääsee kiskoliittimien väliin mahdollisesti eristäen kiskot toisistaan. Jokaiseen kiskoprofiilin pätkään siis syöttölanka — mieluusti kaksi!

Ratapöydän alla tarvitaan kaksi vähintään 1,5 mm² taipuisaa johtoa joihin syöttölangat kiinnitetään. Olisi hyvä, jos paksua lankaa ei tarvisisi katkaista, vaan eristys saataisiin kuorittua johdinta katkaisematta, ja ohuet, kiskoista tulevat langat saataisiin juotettua paksuun kaapeliin kiinni niin että liitos olisi helppo eristää esimerkiksi kutistemuovisukalla. Kannattaa tehdä nämä liitokset paksun johtoon limittäin, sillä jos juotosten eristykset irtoavat eivät juotokset osu kohdakkain eikä oikosulkua synny. 1,5 mm² johdinta saa autotarvikeliikkeistä tai sähkö/elektroniikkaliikeestä.

Moduulit liitetään sähköisesti toisiinsa 4 mm banaaniliittimin. Ne ovat yksinkertaisia, luotettavia ja suunniteltu suurille virroille. Jos katsot moduulia sivulta (kummalta tahansa sivulta), kytketään lähinnä oleva kisko johtimeen jonka oikea pää kytketään koirasliittimeen ja vasen naarasliittimeen. Taaempi kisko vastaavasti toisinpäin, eli kun käyt katsomassa moduulia takaa on taas lähinnä sinua oleva kisko kytketty johtoon jonka oikea pää on kytketty koirasliittimeen ja vasen naarasliittimeen.

Koirasliittimessä tulee olla johto joka riittää vähintään 30 cm päädyn yli — naarasliitin voi olla runkoliitin, joka kiinnitetään esimerkiksi kulmaraudalla moduulin päätylautaan niin, että se ei estä päädyn kiinnitysruuvien kiinnitystä. Naarasliitin saa olla enintään 25 cm etäisyydellä päätylaudasta moduulin sisällä. Jos liittimessä on johtimelle ruuvikiinnitys, ei johtimen säikeitä tule juottaa sillä vaikka juotettu johdon pää vaikuttaakin siistiltä, ruuvin alle puristettuna tina pehmeänä antaa periksi, ja säikeet liikkuvat erilleen ja liitos löystyy. Jos haluat tehdä liitoksen tyylikäästi, pujotat säikeet pääteholkkiin ja puristat sen ensin kokoon ja sen sitten liittimen ruuvin alle.

Maisemointi

Rata kuvaa suomalaista yksiraiteista vähäliikenteistä rataa jossain päin Suomea. Ajankohta on 50-80-luku (höyryä ja dieseleitä). Tuohon aikaan rautateillä kulki vielä paljon kappaletavaraa ja lähiliikenne oli vilkasta. Ratapihojen uuditustyöt ja sepelöinti 1990-luvulla muutti rautatiemiljöötä voimakkaasti — vähäliikenteiset seisakkeet ja pysäkit menettivät laiturinsa ja tavaramakasiinit jäivät ilman pistoraiteita tai naperoja. Esikuvan sähköistys oli jo vauhdissa 1970-luvulla, mutta FREMO-FIN-moduuleihin ei ajolankaa panna, sillä sen asennuksessa tulee todennäköisesti liikaa ongelmia. On todennäköistä, että jossain vaiheessa ajolanka-asia tulee uudelleen pohdittavaksi, mutta nyt se vain aiheutaisi turhaan ongelmia moduulien järjestelyssä kun ajolangalla varustetut moduulit olisi saatava aina peräkkäin.

Standardi

Virallinen suomenkielinen standardi on valmistunut, samoin on valmistuneet suositukset, jotka ovat standardia hieman lievempiä ohjeita.

Tuumasta toimeen

Tee ensin yksi puuvalmis, kiskotettu ja sähköistetty moduuli, ja tuo se seuraavaan tapaamiseen. Saat silloin "rakentavaa kritiikkiä". Isot virheet on helpointa korjata ennen kuin maisema on valmiina!